Viime aikoina Kauppalehden artikkelit pienyrityksistä ovat saaneet aikaan suhteettoman kokoisia kurssimuutoksia. Mitä tämä kertoo sijoittamisen realiteeteistä maassamme?
Ehkä Kauppalehden kirjoitusten aiheuttamat kurssireaktiot kertovat suorasukaisesti siitä, millä tavoin kohtuullisen suuri joukko osakesäästäjistä etsii, analysoi ja ostaa osakkeita. Tietoa etsitään herkemättä ja FOMO iskee äkkiä.
Rusinat poimitaan jokaisesta pullasta. Oli se sitten Osakesäästäjien lehden osakelistaus, Pirjon, Markon, Pertin tai Inderesin lista, tai uunituore sijoituskirja. Sijoituskirjailijat puskevat ulos monisatasivuisia teoksiaan, jotka voivat sisältää lukuisia kaavoja, taulukoita ja käppyröitä, mutta silti koko homma kiteytyy siihen, että kiihkeät lukijat poimivat suorat yritystärpit. Muu kirja on sitten pakollista selattavaa, jolla vahvistetaan virheajatusta, että nyt ollaan tekemässä harkittuja ja punnittuja tekoja osakemarkkinoilla.
Jos joku sijoitusajattelija päästää ilmoille haastattelun, on sen rusinakohta aina ne pari osaketta, jotka mainitaan kelpo ostokohteiksi, tai joihin guru on itse sormensa iskenut. Tällaisilla henkilöillä on skenessä erilaisia painoarvoja, ja arvatenkin yksien vinkit tehoavat osaan yleisöstä, ja toisten toisaalle. Kullakin on kohderyhmänsä, jonka he voivat piiskata ostoksille sutkauttamalla osakeyhtiöiden nimiä ulos. Silti sitäkin on nähty, näin uskoisin, että joidenkin gurujen mielipiteet ovat hieman inflatoituneet, siirtyneet syrjemmäksi muodikkaampien ja nälkäisempien gurujen tieltä. Pöly ja hilse vaan pelmuaa vanhojen gurujen pikkutakeilta kun uudet gurut viskovat suosikkejaan esiin mediassa.
Mutta – ainahan se on tuollaista ollut. Vinkkejä haetaan koko ajan kaikkialta ja ne ohjaavat massoja. Sijoittajien kiihkon osakevinkkeihin ymmärtää kyllä. Työssäkäyvällä kansalaisella, joka sijoittaa, ei ole loputtomiin aikaa analysoida, kelata ja pohtia osakkeiden arvostuksia ja laatua, vertailla niitä toisiinsa, puhumattakaan siitä, että luottaisi omaan amatöörianalyysiinsä jostakin yhtiöstä. Ostovinkeillä on siis kova kysyntä.
Viime aikoina on näyttänyt siltä, että Kauppalehti-efekti voittaa Inderes-efektin. Vähävaihtoinen pulju pamahtaa ryminänousuun helposti. Tämän jälkeen joku kyselee Sharevillessä, että mitä yhtiössä X tapahtuu? Tähän voi vastata, ettei oikeastaan mitään. Osakkeita on ostettu 3200 eurolla ja kurssi on +12%:n nousussa. Sille ei voi mitään, näin se menee.
Inderes-efektistä on puhuttu laajasti palstoilla ja se näyttää pinnallisesti tarkasteltuna todelliselta ainakin mallisalkun ostojen osalta. Analyysien osalta efekti näyttäisi heikommalta, ja ehkä Inderesin analyysien suositusmuutokset eivät ole niin tehokkaita kurssimuutoksen ajureita, koska niihin liittyvät laajat analyysit sekoittavat sijoittajien on-off-sektoria.
Tehokkaammin ostonappia saa painamaan vaikkapa Kauppalehden pelkisteytty yhden näkemyksen pienyhtiöartikkeli, jossa todetaan jonkin osakkeen olevan halpa ja reipas. Ei kun ostamaan.