Viime vuosina on voinut seurata miten sijoittamisesta on tullut laajemman kansanjoukon harrastus ja asiasta puhutaan arkisesti, hyläten vanhoja käsitteitä ja hakien uudistumista ja muutosta pölyttyneeseen pikkutakkitunnelmaan, joka vielä kymmenisen vuotta sitten oli valtavirtaa. Se on todella hyvä asia, sillä mystisyys ja kuvitelmat sijoittamisen ympäriltä vaimenevat monien sijoittamisesta oikeaa tietoa levittävien ja medianäkyvyyttä nauttivien henkilöiden toimesta.
On toivottavaa, että muutos sijoittamisesta puhumisessa, siihen arkisemmin suhtautumisessa, ja sen riisumisessa patriarkaalisesta kuonasta, on pysyvää. Silti herää toki huoli siitä, että kun markkinan massiivinen ja pitkä nousu jää taakse, koko asia kolhiintuu taas huonojen uutisten ja tappioiden alle. Eläkkeelle 22-vuotiaana -tyyliset haaveet kuivuvat kokoon. Eikä se ole pelkästään huono asia – jokaisella sijoittajalla on oma opin tie kuljettavanaan, eikä oikoteitä ole helppoa löytää. Toivottavasti silloin nyt sijoittamisesta puhuvat jaksavat yhä olla esillä, eivätkä katoa sijoitusmuodin kadotessa takavasemmalla muihin hommiin.
Paha isku kansankapitalismin ilosanomalle tuli kuluneella viikolla, kun kansanosakkeet Nokia ja Nordea lukivat madonlukujaan, ja Sampokin palautui maanpinnalle. Juuri näihin suuriin ja turvallisen oloisiin yhtiöihin useimmat laittavat rahojaan. Lukujen valossa Nokia näyttää silti nyt niin huonolta yhtiöltä, että vain sen merkitys suomalaisten mielissä, sen hieno, hurja ja tuttu historia voi olla syy koskea moiseen osakkeeseen.
Markkinoilla on nyt paljon uusia sijoittajia, ja heidän innostuksensa sijoittamiseen on vaarassa saada samanlaisen sukupolvikolhun kuin aiempienkin sijoittajien; joku voisi sanoa, että sehän on markkinan luonne, ja ehkä onkin, mutta silti olisi hyvä jos uudet mukaan tulleet jaksaisivat sijoituksineen läpi myrskyjen. Vaativa tehtävä uusien sijoittajien sisäänajamisessa on heidän mentoreillaan, jotka eivät saa kylvää vääriä luuloja ja kuvitelmia.
Nähtäväksi jää kuinka moni sijoittaja elää nyt pelkillä haaveilla, jotka on rakennettu toistaiseksi liian kauan jatkuneen nousukauden ihanuudesta.